Kirjojeni henkilöistä, tapahtumista ja tapahtumapaikoista

Useimmissa Seikkailuja Lapissa -kirjoissani päähenkilöinä on poikakolmikko Janne, Riku ja Antti. Pojista Janne ja Riku on kuvattu veljeksinä ja Antti heidän kaverinaan. Kahdessa kirjassa - Inarijarven aarre ja Prinsessan sieppaus Pältsalla - retkellä on ollut mukana myös Maarit, joka on veljesten sisko. Lisäksi merkittävä rooli eräissä kirjoissa - mm. Sotatunturin porovarkaat ja Takaa-ajo Ruijassa - on ollut Kemijärvellä asuvalla Kalle-sedällä.

Kuten aikaisemmista blogiteksteistäni on käynyt selville, omien poikieni nimet ovat myös Janne ja Riku. Heidän kanssaan olen myös tehnyt useita Lapin vaelluksia. Todellisuudessa myös Maarit on tyttäreni ja siis veljesten isosisko. Hänkin on myös tosielämässä ollut mukanamme useilla Lapin vaelluksilla, esimerkiksi Inarijärven aarre -kirjassa kuvatulla melontaretkellä.

On tietysti selvää, että nimiyhteys ei ole sattumaa. Alunperin tarkoitukseni oli julkaista ensimmäinen kirjani jo 1980-luvun puolivälin tienoilla, siis suunnilleen samoihin aikoihin kuin tein poikieni kanssa ns. pohjoiskalottireissut Saariselälle, Kebnekaisen suuntaan, Lemmenjoelle, Saanalle, Nordkappiin ym. Pojat olivat silloin vielä varsin nuoria, Riku juuri ala-asteen aloittanut, Janne muutaman vuoden vanhempi. Olimme myös vasta muutaman vuoden ehtineet asua eteläisessä Suomessa muutettuamme Kemijärveltä. Senpä vuoksi tietoisesti ja tahallisesti halusin laittaa kirjassani seikkailemaan poikieni kaimat, mutta en tietenkään poikia itseään! Lisäksi jo tuossa kirjani alkuversiossa oli mukana kolmas poika, koska mielestäni kolmikko on "sopiva" kokoonpano seikkailulle.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut aikomusten mukaan. Kirjani jäi tuolloin julkaisematta, koska kustantaja katsoi, ettei perinteiselle toiminnalliselle seikkailukirjalle ollut siinä ajassa "tilausta". Omakustanteena kirja tuohon aikaan olisi tullut liian kalliiksi.

Ajat muuttuivat. Tuli digipainotekniikka, joka mahdollisti pienet painokset kohtuullisin kustannuksin. Niinpä 2000-vuosikymmenen puolivälin tienoilla päätin toteuttaa kirjani omakustanteena. Kirjani säilyi lähes sellaisenaan saman sisältöisenä kuin se oli kirjoitettu parikymmentä vuotta aikaisemmin. En lähtenyt vaihtamaan edes päähenkilöiden nimiä, vaikka pojistani oli varttunut aikamiehiä. Kirjan kolmas poika sai nimekseen Antti. Nimen lainasin tyttäreni Maaritin silloiselta poikaystävältä, myöhemmältä vävyltäni. Hänhän oli tuohon aikaan ollut mukanamme Lapin reissuilla jo kymmenkunta vuotta.

Kun annoin vuonna 2006 kirjani päähenkilöille samat nimet kuin todellisille lähipiirini henkilöille, pidin sitä lähinnä vitsinä, mutta ehkä samalla myös jonkinlaisena mukavana muistona monista yhteisistä Lapin reissuista.

Herää tietysti väistämättä kysymys, muistuttavatko kirjan pojat näitä todellisia nimikaimojaan. Onko heissä jotain yhteistä? Vastaukseni on, että kyllä ja ei. On aivan ilmeistä, että väistämättä kirjan henkilökuvauksiin tulee - joko tahallisesti tai tahattomasti - myös piirteitä fiktiivisten henkilöiden todellisista nimikaimoista. Syynä ei kuitenkaan ole niinkään se, että on nimiyhteys, vaan se, että kirjani seikkailut ovat suurimmaksi osaksi tapahtumapaikkojen osalta autenttisia. Nuo vaellukset, jotka kirjoissani tehdään, ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet myös todellisuudessa. Senpä vuoksi kirjan vaellusten tapahtumien kautta monin osin elän todellisten vaellusten tapahtumia uudestaan. Tällöin sinne tahattomastikin pujahtaa myös todellisuutta vastaavaa henkilökuvausta. Toisaalta on vastapainoksi todettava ja muistettava, että todellisilla vaelluksillamme ryhmämme kokoonpano on vaihdellut. Mukana on ollut henkilöitä, jotka eivät esiinny kirjoissani, vaan on tavallaan "korvattu" tuolla kirjojeni vakiokokoonpanolla. Kaikilla todellisilla vaelluksilla ei myöskään ole ollut läheskään aina mukana koko kolmikkoa - tai nelikkoa eli siis myös veljesten sisarta.

Kuulostaa ehkä hieman hassulta, mutta myös Kalle-sedällä on ollut vastineensa. Kun otin hänet ensimmäiseen kirjaani, niin hänen esikuvanaan oli eräs kemijärveläinen henkilö, hyvä tuttavani. En kuitenkaan katso voivani hänestä tässä yhteydessä tämän enempää kertoa.

Kun kirjojani on jo kertynyt kuusi ja kun niissä aina seikkaillaan kesäisin, on siitä ollut väistämättä seurauksena sellainen luonnonlain vastaisuus, että pojat ovat muuttuneet iättömiksi. He eivät siis tavallaan vanhene, vaikka kesästä toiseen tekevät Lapin reissun. Tosielämässähän he olisivat jo kuuden seikkailukesän aikana kasvaneet "ulos" poikaiän formaatista.

Blogitekstin piristykseksi liitän tähän kuvan ruskan värjäämältä Sallan Kuskoiva-tunturilta. Kuskoiva menetti puustonsa suuressa Tuntsan metsäpalossa vuonna 1960 eikä puustoa ole saatu vieläkään palautettua.

Kuten jo edellä totesin, kirjojeni tapahtumapaikat ovat suurimmaksi osaksi todellisia. Paikkakuvauksessa olen pyrkinyt pysymään mahdollisuuksien mukaan todellisuuden rajoissa. Joissakin tapauksissa olen joutunut sallimaan itselleni hieman kirjailijan vapautta, mutta lähtökohtana on ollut todellisuutta vastaava kerronta. Tämä on ollut tietoinen valinta ja tavoite. Olen halunnut, että kirjani - samalla kun ne ovat fiktiivisen seikkailullisia - toimivat myös eräänlaisina paikka- ja luontotiedon välittäjinä. Ne eivät luonnollisestikaan ole - eivätkä voisikaan olla - mitään retkioppaita, mutta niistä kuitenkin - toivottavasti - saa kohtuullisen käsityksen kuvatusta alueesta, vaellusreitistä, luonnosta ja seudun olosuhteista ylipäätään. Kuten edellä myös totesin, kirjoissa kuvatut vaellukset ovat pääosiltaan tapahtuneet myös todellisuudessa. Olen ne itse henkilökohtaiset taivaltanut ja kokenut.

Koska tapahtumapaikat ovat todellisia ja kirjoissa kuvattujen vaellusten taustalla on todellisia vaelluksia, ovat myös kirjojen valokuvat tapahtumapaikkojen suhteen lähes sataprosenttisesti todellisia. Valitettavasti kuvien taso ei vastaa toiveitani. Useimmat kirjoissa käytetyt kuvat ovat alunperin värikuvia. Kustannussyistä ne on muutettu mustavalkoisiksi, mutta tällöin niistä ei tule edes sen veroisia kuin olisivat alkuperäiset mustavalkokuvat. Rohkenen toivoa, että tulevina vuosina värikuvapainaminen sen verran halpenisi, että myös omakustanteisiin kirjoihin voisi käyttää värikuvia.

Kirjojen tapahtumat sen sijaan ovat suurimmaksi osaksi mielikuvituksen tuotetta. Olen mielestäni niidenkin osalta yrittänyt valita sellaisia fiktioita, jotka ainakin teoriassa voisivat olla jopa faktoja. Aivan mahdottomia vapauksia en ole mielikuvitukselleni sallinut. Kirjasarjan laajentuessa näyttää kuitenkin siltä, että tässä suhteessa kenties joudun joustamaan aikaisempaa enemmän. Mielikuvitus tullee jatkossa liitämään vapaammin.

Kirjani ovat itsenäisiä teoksia. Niiden ainoan jatkumon muodostavat päähenkilöt ja tietysti tapahtumaympäristönä Lappi. Kirjoissa saatetaan palautumina ohimennen todeta jonkin aikaisemman kirjan tapahtumat, mutta sinänsä kirjojen tapahtumilla ei ole toisiinsa jatkumoa - ei ainakaan toistaiseksi.

Lopuksi hieman toisenlainen kuva Itäkairasta. Hiihtelen metsäsuksilla Sallan Kuusikkovaarassa, Naruskajärven tuntumassa, keskitalven hijaistakin hiljaisemmassa erämaassa.