torstai 21. maaliskuuta 2013

Lapin kirjastojen blogi

Lapin kirjastojen blogisivustolta satuin bongaamaan viimeisintä Seikkailuja Lapissa -kirjaa esittelevän tekstin. Toki se aina mieltä lämmittää, kun huomaa kirjansa saaneen huomiota osakseen.

Kiitos kirjoittajalle! Laitanpa virtuaalisena kukkatervehdyksenä tähän oheen kuvan Lapin maakuntakukasta kullerosta, joka kerta toisensa jälkeen ilahduttaa lapinkulkijaa herkkyydellään.



21.3.2013

Matti Uurinmäki

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Piipahdus Pyhällä

Tansanian reissulta palattua jatkoin vaimoni kanssa heti seuraavana aamuna Pyhätunturille, jossa tyttäreni perhe oli viettämässä hiihtolomaansa.

Lomailukontrasti oli melkoinen. Kun Tansaniassa oli safariajeluilla ihasteltu monenmoisia eläimiä kesäisessä helteessä vihreänkeltaisella savannilla, kotimaa tarjosi raikasta pakkasta ja valkoista hankea. Tansaniassa lentelivät kärpästen pelässä kesäiset pääskymme valmistautuen jälleen pitkään muuttomatkaan. Pyhätunturin juuren metsiköissä vinkaisivat olemassaolostaan kuukkelit. Yhteistä Serengetille ja Pyhän maisemille oli kummankin yllä kaareutuva lähes pilvetön sininen taivas.

Kolme täyttä päivää ehdimme tällä kerralla nauttia Suomen Lapin talvesta. Toki survaisimme sukset - siis perinteiset maastohiihtosukset - jalkaamme ja teimme pikku lenkkejä valmiilla laduilla, pistäytyen mm. Astelissa kuumalla mehulla.

Nuorempana, kun jaloissa tuntui olevan enemmän puhtia, en ollut innostunut valmiita latuja hiihtelemään. Taivalsin mieluummin umpihankea Peltosen leveillä pitkillä metsäsuksilla. Siellä tuntui pääsevän lähemmäksi luontoa. Nyt olen yhä useammin sortunut (!) hiihtelemään matkailukeskusten liepeillä. Parempi kai sekin kuin jäädä kokonaan sohvaperunaksi. Missään tapauksessa en ole - en halua olla - kilometrien nielijä. Vauhti olkoon niin verkkainen, että ehtii huomata ladun varressa oravan ja jäniksen jäljet sekä männyn oksilla keikkuvan lapintiaisen.

4.3.2013
Matti Uurinmäki

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kilimanjarolla ja safarilla

On taas ollut kuukauden katko blogikirjoittelussa. Jonkinlaisena selityksenä kerron, että tulin käyneeksi noin parin viikon reissulla Afrikassa, tarkemmin sanoen Keniassa ja Tansaniassa.

Olen jo muutamia vuosia haaveillut kiipeäväni joskus Kilimanjarolle, jota pidän maailman upeimpana vuorena, koska se yksinään kohoaa suoraan savannista pilvien yläpuolelle. Mikään ei sen ylväyttä heikennä. Vihreä savanni, vihreän sademetsän peittämät alarinteet, sitten pilvikerros, sen läpi taivaan sineen kohoava lumihuippuinen Kilimanjaro! Todella upea vuori!!!

Kun tässä blogissani pääpaino on ja tulee olemaan Lappi-tarinoilla, en ryhdy tässä Kilimanjaroakaan enemmälti kehuskelemaan. Kirjoittelen siitä enemmän sitten toisessa blogissani (seikkailujamaailmalla) ja vaellussivustollani. En kuitenkaan malta olla toteamatta, että onnistuin toteuttamaan haaveeni. Saavutin Kilimanjaron korkeimman huipun Uhuru Peakin.

Vuorivaelluksen jälkeen olin viikon verran safarilla. Kohteina oli kolme Tansanian merkittävää luonnonsuojelualuetta Manyara, Ngorongoro ja sokerina pohjalla Serengeti.

Ensimmäinen teos uuteen Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjaan on myös nähnyt päivänvalon. Teos on nimeltään Murha Niilillä. Siitä löytyy enemmän tietoa toisesta blogistani.

Laitanpa tähän vielä pari kuvaa Kilimanjaron reissusta.