tiistai 10. huhtikuuta 2012

Naruskajärvi ja Naruskajoki

Vaatimaton mökkimme Sallan Naruskajärven tuntumaan - kalastusreissujen tukikohdaksi tarkoitettu - valmistui siis kohtalaiseen käyttökuntoon 1999. Niinpä 2000-luvun alkuvuosina vietimme melko paljon loma-aikoja Naruskajärven ja Naruskajoen maisemissa. Eri vuodenaikoina. Myös lapseni perheineen ja ystävineen kävivät siellä. Kenelläkään lapsistani ei vielä ollut alkuvuosina omia lapsia, mikä tietysti helpotti pitkien matkojen tekemistä.

Teimme mökiltä käsin päiväreissuja - sekä jalkaisin että autolla. Näin mökki toimikin tukikohtana kuten olimme alunperin ajatelleetkin. Melko pian tilanne muuttui. Ilmeisesti Naruskajärven seutu alkoi tulla liiankin tutuksi. Mieli alkoi halajamaan myös muille Lapin seuduille. Kerronpa niistä reissuista erikseen hieman myöhemmin.

Erityisen kiinnostavaa Naruskajärven mökkeilyn alkuvuosina oli kokea luonnon ja maiseman muutoksia eri vuodenaikoina. Ne kokemuksethan meiltä puuttuivat muutoin, mitä olimme niitä eläneet Kemijärven aikajaksona. Silloin olimme kuitenkin "kaupunkilaisia", joilta se kaikkein läheisin tuntuma luontoon jäi kokematta.

Kesäinen Lappi oli ennestään kaikkein tutuin. Sen sijaan ruskan kokeminen oli jäänyt vähemmälle, puhumattakaan keskitalven paksusta upottavasta lumesta ja yli 30 asteen paukkuvista pakkasista. Niitäkin pääsimme nyt kokemaan Naruskajärven mökillä ja sen lähiympäristössä.

Kaamosajan joulukuista hiihtoretkeä päivälläkin valaisi kuu eikä aurinko:



Talviset kokemukset ulottuivat aivan jokapäiväiseen mökkeilyynkin, sillä mökiltämme puuttuvat kaikki ns. "mukavuudet" - ei vettä, ei sähköä, ei wc:tä. Oli siis vain lunta sulatettavaksi, oli puukaminalämmitys, oli ulkohuussi lumisen polun päässä. Alkuvuosina ei edes aurattu mökkimme ohi menevää autotietä, vaan auto oli jätettävä kolmen kilometrin päähän ja hiihdettävä loppumatka kiskoen ahkiossa tai kantaen rinkassa ruoka ja vaatteet mukana.

Keväthanget ovat Lapin kävijöiden suosiossa. Kyllähän teräshangella onkin upeaa liutella luonnon helmaan, tehdä nuotio kelonpätkistä ja paistella vaikkapa makkarat auringon säihkeessä:



Mitähän tekemistä näillä jutuilla on kirjojeni kannalta? Ei suoranaisesti kovinkaan paljon. Osaltaan ne kuitenkin ovat tehneet Lappia, sen luontoa ja olosuhteita minulle tutummaksi, mikä on ollut tarpeen Etelä-Suomessa muutoin asuvalle. On ollut jotenkin turvallisemman tuntuista kirjoittaa.

Naruskajoen ilmekin vaihteli suuresti vuodenaikojen mukaan kuten käynee selville alla olevasta ruskakuvasta ja jo hieman keväisestä talvikuvasta:

 

Eläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokko pelasti Laulujoutsen-kirjallaan Suomen kansallislinnun sukupuuttoon hävittämiseltä. Ikään kuin omaakin uskoaan vahvistaakseen hän kirjoitti laulujoutsenista myös jatkoteoksen Ne tulevat takaisin. Samaan toteamukseen olen onneksi voinut päätyä myös Naruskajärvellä. Haikeana niiden syksyistä lähtöä jää katselemaan, mutta keväällä vielä hankien peittäessä aapoja ne jälleen palaavat:




Matti Uurinmäki 10.4.2012

2 kommenttia:

  1. Mistä sinun kirjoittamiasi kirjoja voi ostaa?

    Upeita kuvia!

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ystävällisestä kannustuksesta. Lapin luontohan se on niin upea, että amatöörikuvaajakin (kuten itsekin olen) saa joskus onnistuneita kuvia, mutta tietysti joskus myös epäonnistuu. Näissä blogeissani on kuvia kymmenien vuosien ajalta, mikä ilman muuta näkyy teknisessä tasossa.

    Kirjojani voi ostaa kirjakauppojen kautta tai nettikaupoista. Kirjakaupan hyllyssä niitä tuskin on, mutta voivat tilata omien tukkureidensa kautta. Kirjakaupat näyttävät pitävän runsaan parikympin hintaa. Kirjoja (siis myös uusia käyttämättömiä kirjoja) voi ostaa myös Huutonetin kautta, jossa myyn niitä itse. Hintataso on olennaisesti alempi kuin kirjakaupan kautta. Niihin kirjoihin saa myös halutessaan omisteen, tervehdyksen tms joko ostajan haluamassa muodossa tai minun muotoilemanani (ostotilannehan hieman vaihtelee).

    Sotatunturin porovarkaat -kirjasta painos on loppunut. Myös Inarijärven aarre on loppumassa - taitaa olla tällä hetkellä pari kappaletta jäljellä.

    Valokuvien osalta on valitettavasti todettava, että kirjoissani valokuvat ovat mustavalkoisia - siis myös värikuvat on kustannussyistä jouduttu muuttamaan mustavalkoisiksi. Samalla laatu on muutenkin huonontunut. Olen ollut itse kovin pahoillani siitä, että näin on jouduttu menettelemään. Kyllä siinä juuri tuo Lapin luonnon upeus on tullut kaltoin kohdelluksi.

    Valoa siinä suhteessakin näkyy tunnelin päässä. Tämän hetken arvion mukaan jo seuraava kirjani tulee ilmestymään väripainoksena. Ehkä myös aikaisempien kirjojen uusintapainoksia tullaan joskus vuosien mittaan näkemään värikuvallisina. Ken elää, hän näkee...

    Kiitokset mielenkiinnostasi ja hyvää jatkoa kohden kevättä!

    Matti Uurinmäki
    22.1.2013

    VastaaPoista