On jo kymmenisen vuotta aikaa siitä, kun tein pikareissun kuuluisalle Kevon kanjonille. Olin tuolloin vaelluksella vaimoni kanssa.
Keventääksemme vaellustamme, mutta samalla kuitenkin Kevon kanjoniin tutustuen, päätimme tehdä tuon reissun siten, että Kävisimme kanjonialueella edestakaisin reitin länsipäästä. Emme siis kulkisi koko reittiä läpi suuntaan tai toiseen.
Niinpä ajelimme ensin Karigasniemen tien varteen ja sieltä vaelsimme uskomattoman upeaa Luomusharjua Luomusjärvien välitse Kevon luonnonpuiston länsireunaan. Reitin varressa luonnonpuiston rajan tuntumassa on virallinen leiriytymisalue, jonne pystytimme telttamme. Oli siellä muutama muukin teltta.
Seuraavana päivänä varustauduimme pelkästään päivärepuilla. Lähdimme katsastamaan Kevon kanjonia, joka itse asiassa on mahtavimmillaan juuri länsipäässään, paikassa, jota nimitetään Kevon seinäksi. Siitä Kevon kanjoni todellakin alkaa pystysuoraan laskeutuvana seinämänä. Paikka on upea, joten ei ole ihme, että se on lukuisiin maisemakortteihinkin päätynyt. Jatkoimme kanjonin reunamaa seurailevaa reittiä aina Kevon keskikohdille Fiellujoen putoukselle saakka. Tuo Ristikanjonin kohtahan on toinen Kevon tunnetuimmista paikoista. Sieltä sitten palailimme takaisin leiripaikkaan.
Muistelen, että edestakaisen päiväkävelyn pituudeksi tuli kolmisenkymmentä kilometriä, ehkä hieman alle. Joka tapauksessa se oli meille aivan riittävän vaativa ponnistelu pelkän päivärepunkin kanssa. Onneksi sää oli tuonakin päivänä suosiollinen. Energiavajetta kuitenkin syntyi niin, että teltassa jopa hieman pisti kehon vapisemaan.
Kolmantena vaelluspäivänä palailimme Luomusharjun kautta takaisin autolle. Totesimme, että tämä vaellustapa mahdollisti melko kevyellä tavalla tutustumisen Kevon keskeisimpiin osiin. Tuskinpa meistä olisi ollutkaan koko reitin läpi kävelemiseen.
Tuon reissun pohjalta kirjoittelin Seikkailuja Lapissa sarjaan 9. teoksen nimellä Kevon kanjonin rosvo. Kirjan alkupuoleen sisällytin vaeltelua eräillä Saariselän tunnetuilla kohteilla - mm. Kiilopäällä ja Iisakkipäälla - sekä tammukan perhostelua Sotajoella. Toki kaikki nämäkin on tullut todellisuudessa koettua. Lisäksi kirjaan sisältyy kesäinen käynti Harripäiden Kulmakurulla, joka lienee useimmille siellä käyneille tuttu talviselta hiihtoreitiltä. Kirjani päähenkilöt kohtaavat Kulmakurussa uljaan muuttohaukan, joka vieläkin lienee melko harvinainen, vaikka onkin onneksi yleistynyt pahimpiin vuosiin verrattuna.
Kulmakurussa ja myöhemmin Kevon kanjonissa kirjan vaeltajapojat kohtaavat myös rosvon, siis munarosvon. Valitettavasti tuo munien kerääminen on todellinen vitsaus yhä näinäkin päivinä, ehkä jopa pahentunut. Saimmehan jokin aika sitten lukea lehdistä, miten laittomasta munien keräämisestä oli jäänyt kiinni joku, jolla oli peräti 10000 munaa odottamassa ostajaansa. Erityisen haluttuja ovat tiettävästi juuri muuttohaukan ja Kevon kanjonissakin esiintyvän tunturihaukan munat, koska niistä haudotetaan metsästyshaukkoja superrikkaille arabiemiireille. Halusin ottaa tuon luontorikoksen myös kirjani aiheeksi, että epäkohta tulisi tutuksi mahdollisimman monelle luonnonpuolustajalle.
Valitettavasti - näin itse totean - Kevon kanjonin rosvo kustannussyistä ilmestyy vain e-kirjana. Kun kirjojeni takana ei ole mikään suuri kustannustalo, niin on etsittävä sellaisia taloudellisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat kirjan julkaisemisen. E-kirja on tällöin hvyin varteen otettava vaihtoehto. Jopa niin varteen otettava, että se saattaa jättää perinteisen printtikirjan kokonaan toteutumatta. Kevon kanjonin rosvo - kuten muutkin nuortenkirjani - on saatavana ainakin Elisan e-kirjapalvelusta.
Huonoa siinä kuitenkin on se, että kirjastojen valmius käyttää e-kirjoja on surkean heikko. Näin uskallan väittää. Mielelläni näkisin kirjani myös kirjastokäytössä, mutta e-kirjalla on siihen tällä hetkellä merkittäviä esteitä. Toivon, että mahdollisimman nopeasti löytyy ratkaisu, joka mahdollistaa e-kirjojen saamisen kirjastojen valikoimiin sellaisin ehdoin, että se on myös kirjoittajan ja kustantajan näkökulmasta hyväksyttävää.
Pelkästään e-kirjana julkaisin myös toisen nuortekirjasarjani - Seikkailuja maailmalla - uusimman teoksen Kuolema Kultaisessa Kolmiossa. Syyt olivat täsmälleen samat kuin edellä kerroin ja joista kerroin myös toisessa blogissani.
Matti Uurinmäki
23.11.2013
Keventääksemme vaellustamme, mutta samalla kuitenkin Kevon kanjoniin tutustuen, päätimme tehdä tuon reissun siten, että Kävisimme kanjonialueella edestakaisin reitin länsipäästä. Emme siis kulkisi koko reittiä läpi suuntaan tai toiseen.
Niinpä ajelimme ensin Karigasniemen tien varteen ja sieltä vaelsimme uskomattoman upeaa Luomusharjua Luomusjärvien välitse Kevon luonnonpuiston länsireunaan. Reitin varressa luonnonpuiston rajan tuntumassa on virallinen leiriytymisalue, jonne pystytimme telttamme. Oli siellä muutama muukin teltta.
Seuraavana päivänä varustauduimme pelkästään päivärepuilla. Lähdimme katsastamaan Kevon kanjonia, joka itse asiassa on mahtavimmillaan juuri länsipäässään, paikassa, jota nimitetään Kevon seinäksi. Siitä Kevon kanjoni todellakin alkaa pystysuoraan laskeutuvana seinämänä. Paikka on upea, joten ei ole ihme, että se on lukuisiin maisemakortteihinkin päätynyt. Jatkoimme kanjonin reunamaa seurailevaa reittiä aina Kevon keskikohdille Fiellujoen putoukselle saakka. Tuo Ristikanjonin kohtahan on toinen Kevon tunnetuimmista paikoista. Sieltä sitten palailimme takaisin leiripaikkaan.
Muistelen, että edestakaisen päiväkävelyn pituudeksi tuli kolmisenkymmentä kilometriä, ehkä hieman alle. Joka tapauksessa se oli meille aivan riittävän vaativa ponnistelu pelkän päivärepunkin kanssa. Onneksi sää oli tuonakin päivänä suosiollinen. Energiavajetta kuitenkin syntyi niin, että teltassa jopa hieman pisti kehon vapisemaan.
Kolmantena vaelluspäivänä palailimme Luomusharjun kautta takaisin autolle. Totesimme, että tämä vaellustapa mahdollisti melko kevyellä tavalla tutustumisen Kevon keskeisimpiin osiin. Tuskinpa meistä olisi ollutkaan koko reitin läpi kävelemiseen.
Tuon reissun pohjalta kirjoittelin Seikkailuja Lapissa sarjaan 9. teoksen nimellä Kevon kanjonin rosvo. Kirjan alkupuoleen sisällytin vaeltelua eräillä Saariselän tunnetuilla kohteilla - mm. Kiilopäällä ja Iisakkipäälla - sekä tammukan perhostelua Sotajoella. Toki kaikki nämäkin on tullut todellisuudessa koettua. Lisäksi kirjaan sisältyy kesäinen käynti Harripäiden Kulmakurulla, joka lienee useimmille siellä käyneille tuttu talviselta hiihtoreitiltä. Kirjani päähenkilöt kohtaavat Kulmakurussa uljaan muuttohaukan, joka vieläkin lienee melko harvinainen, vaikka onkin onneksi yleistynyt pahimpiin vuosiin verrattuna.
Kulmakurussa ja myöhemmin Kevon kanjonissa kirjan vaeltajapojat kohtaavat myös rosvon, siis munarosvon. Valitettavasti tuo munien kerääminen on todellinen vitsaus yhä näinäkin päivinä, ehkä jopa pahentunut. Saimmehan jokin aika sitten lukea lehdistä, miten laittomasta munien keräämisestä oli jäänyt kiinni joku, jolla oli peräti 10000 munaa odottamassa ostajaansa. Erityisen haluttuja ovat tiettävästi juuri muuttohaukan ja Kevon kanjonissakin esiintyvän tunturihaukan munat, koska niistä haudotetaan metsästyshaukkoja superrikkaille arabiemiireille. Halusin ottaa tuon luontorikoksen myös kirjani aiheeksi, että epäkohta tulisi tutuksi mahdollisimman monelle luonnonpuolustajalle.
Valitettavasti - näin itse totean - Kevon kanjonin rosvo kustannussyistä ilmestyy vain e-kirjana. Kun kirjojeni takana ei ole mikään suuri kustannustalo, niin on etsittävä sellaisia taloudellisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat kirjan julkaisemisen. E-kirja on tällöin hvyin varteen otettava vaihtoehto. Jopa niin varteen otettava, että se saattaa jättää perinteisen printtikirjan kokonaan toteutumatta. Kevon kanjonin rosvo - kuten muutkin nuortenkirjani - on saatavana ainakin Elisan e-kirjapalvelusta.
Huonoa siinä kuitenkin on se, että kirjastojen valmius käyttää e-kirjoja on surkean heikko. Näin uskallan väittää. Mielelläni näkisin kirjani myös kirjastokäytössä, mutta e-kirjalla on siihen tällä hetkellä merkittäviä esteitä. Toivon, että mahdollisimman nopeasti löytyy ratkaisu, joka mahdollistaa e-kirjojen saamisen kirjastojen valikoimiin sellaisin ehdoin, että se on myös kirjoittajan ja kustantajan näkökulmasta hyväksyttävää.
Pelkästään e-kirjana julkaisin myös toisen nuortekirjasarjani - Seikkailuja maailmalla - uusimman teoksen Kuolema Kultaisessa Kolmiossa. Syyt olivat täsmälleen samat kuin edellä kerroin ja joista kerroin myös toisessa blogissani.
Matti Uurinmäki
23.11.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti