Meitä oli kuuden hengen porukka, mukana mm. kaikki kirjojeni päähenkilöiden nimikaimat - Janne, Riku, Antti ja Maarit. En tosin vielä tuolloin ollut julkaissut yhtään ainoaa Seikkailuja Lapissa -sarjan kirjaa! Tuo Haltin vaellus tuli kuitenkin myöhemmin olemaan kolmannen kirjani - Huumaava Haltin reitti - keskeistä tausta-aineistoa.
Kirjassani poikakolmikko vaeltaa samaa reittiä, mitä mekin käytimme. Tsahkaljärven kautta ensin Saarijärven kämpälle ja sieltä Kuonnarvarrin yli Kuonnarjohkan laaksoon. Alla olevassa kuvassa lepotauolla nautin Kuonnarvarrin satulan näkymistä:
Kuonnarjohkalta reissumme jatkui kohti Meekonjärveä. Tällä etapilla kahlasimme Kahperukselta laskettelevan vähävetisen joen poikki:
Meekonia lähestyttäessä laakson yli avautui huikea näkymä kohti Haltin seutua, jonka suurtunturit täyttivät koko taivaanrannan. Laaksossa päilyi Meekonjärvi, jonka rantamille sijoitin kirjani keskeiset tapahtumat.
Meekonjärveltä reitti jatkui Vuomakasjoen vartta ihaillen sen koskia. Samaa kaunista, suorastaan idyllistä keinoa myös kirjani sankarit taivalsivat:
Vuomakasjoen laaksosta nousimme Pitsusjoen vartta tunturiselänteelle, jossa odotti Suomen korkein putous, Pitsusköngäs. Siellä kirjani pojat tapasivat yksinäisen kulkijan. Hänen esikuvanaan, tosin kirjaani paljon muutettuna, oli itse asiassa Saarijärven kämpällä tapaamamme iäkäs vaeltaja, joka oli kierrellyt Yliperän maisemia vuosikausia.
Haltin valloitus onnistui porukaltamme mainiosti. Varsin samaan tapaan kirjani pojat siitä suoriutuivat. Ehkäpä olennaisin ero oli siinä, että todellisella reissullamme yllätin porukkamme muut jäsenet vetämällä Haltin valloituksen juhlistamiseksi repustani samppanjapullon. Minulle tuo Haltin vaellus oli kyllä samppanjan arvoinen tapahtuma. Samppanjan nautimme Haltin huipulla rajapyykin kupeessa. Joskus olen huvikseni miettinyt, kuinkahan moni muu kenties on nauttinut samppanjaa Haltilla!
Paluumatkalla kalastelimme Vuomakasjoella. Aivan samoin teki kirjani poikakolmikko. Ja molemmat vaeltajaryhmät istuivat Meekonin rannalla iltanuotiolla nauttien harreja:
Meekonjärven rannalle Nuhkankentälle siis sijoitin Huumaavan Haltin reitin jännittävimmät tapahtumat. Niiden pohjamausteeksi otin kummitustarinan, jonka Riitta Lehvonen kertoo kirjassaan Kenkäheinistä kännyköihin. Kirjan juonessa esiintyvällä terva-astialla oli - ehkä yllättävää kylläkin - myös todellisuustausta: vaelluksemme aikoihin Meekonin ulkohuussi oli huoltomiesten toimesta juuri tervattu!
Matti Uurinmäki 11.4.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti