keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Otsamo ja Tuulisjärvi

Kesän 2014 ensimmäinen Lapin reissu suuntautui Sallan Naruskajärven kautta Saariselälle. Tällä kerralla uskoin julkisuudessa olleita tietoja siitä, että hillaa ei taida Lapissa juurikaan olla. Niinpä pitkällisen epäröinnin jälkeen päädyin siihen, että en edes lähtenyt resuamaan Naruskan soille. Jos siellä jotain olikin, niin jääkööt thaipoimijoiden iloksi.

Ehkä juuri hillan puuttumisen vuoksi kulkijoita tuntui olevan Naruskan ja Tuntsan suunnalla tavanomaista vähemmän. Ihme kyllä, myöskään yhtään tukkirekkaa ei tullut tiellä vastaan. Se oli suuri ilonaihe, sillä Naruskajärven suunnan metsät alkavat ollakin jo melko lailla raiskattuja. Kaiholla muistelee aikoja pari kolme vuosikymmentä sitten.

Toki Naruskajärven, Värriöjoen ja Tuntsan suunnilla vieläkin erämaan tuntua on. Ainakin jos jättää viittatien ja lähtee poropoluille. Tällä reissulla reppu jäi nostamatta pykälään ja pysyttelin tiiviisti tyypillisen turistin tapaan pölyävällä tiellä. Senkin varressa joskus pääsee ihastelemaan vaikkapa koppeloa, joka yrittää kuskata poikuettaan tien yli. Kyllä siinä kotkotettavaa korpimetsän kanalle riittikin, kun poikueesta osa jäi paikalle osuneen auton vuoksi toiselle puolelle tietä ja vain osa ehti ylittää tien. Koppelon onneksi häiriö oli lyhytaikainen.

Koppelo Naruskajärven tien varressa


Porot. Niitähän lantalainen aina jaksaa ihmetellä, vaikka poromiehen mielestä niissä tuskin on mitään erityisen kummallista. Kun porolauma osuu vaikkapa auton kulkureitille, niin sykähdyttäähän se. Ainakin silloin, kun kohtaaminen tapahtuu metsäautotiellä erämaan keskellä. Valtatielläkin kohtaaminen sykähdyttää, mutta aivan toisesta syystä - varsinkin, jos joutuu paniikkijarrutukseen.

Poroja Värriöjoentiellä


Naruskajärveltä päätimme jatkaa tällä kerralla Saariselän suuntaan hieman pienempiä teitä. Niinpä ajoimme Värriöjoen vartta Savukosken Marttiin. Sieltäkään emme kurvanneet kirkonkylään, vaan päädyimme kiertämään Tanhuan kapeahkon, mutta päällystetyn tien kautta Sodankylään.

On Lappi köyhä ja köyhäksi jää. Tällainen lausahdus silloin tällöin nousee mieleen, kun jänkämaiden keskellä ajelee. Senpä vuoksi ihmettelinkin ääneen erästä asiaa. Tanhuan kylä on varsin syrjäinen. Voisi kuvitella, että siellä asuminen ja sen elinkelpoisena pitäminen aiheuttaa niin asukkaille kuin yhteiskunnalle melkoisia kustannuksia. Savukosken kunnan rahakirstun pohjalle ei osaa kuvitella kovinkaan monta ropoa. Sen vuoksi tuntui oudolta todeta, että rahaa oli riittänyt syrjäisen Tanhuan syrjäisen pikkutien tienpenkereitten ruohon niittämiseen. Eihän se toki paljon maksa, jos traktori niittokoneineen ajelee ja leikkaa kissankellomättäät mataliksi, mutta jotain se silti maksaa. En jaksa ymmärtää, miten tuo voi olla tiukassa taloustilanteessa prioriteettilistalla ylipäätään. En voinut myöskään olla toteamatta, että Sodankylästä Saariselälle vievän valtaiten penkereet sen sijaan oli niittämättä - kuten hyvä olikin.

Saariselällä on tullut käytyä jo niin monta kertaa, että on hieman vaikea keksiä uusia lähikäyntikohteita. Onneksi jotain sentään.

Eräänä päivänä ajoimme vaimoni kanssa Inariin. Halusimme huiputtaa Otsamon, Inarin ylpeyden.  Tunturin korkeudeksi kartta näyttää 419 metriä merenpinnasta. Käytimme kaikkein keveintä huiputusreittiä. Ajoimme autolla Rovajärven eteläpäässä olevalle patikkareitin pysäköintialueelle. Rovajärvelle menevä tie erkanee Angeliin menevästä tiestä ja risteys on merkitty. Siitä on patikkareitin alkuun noin 9 km. Tietä pääsee tavallisella henkilöautolla.

Rovajärven p-alueelta Otsamolle vie noin 3 km:n pituinen polku. Aluksi se etenee lähes tasamaassa kankaita ja pieniä suonotkelmia seuraillen. Kosteimmissa paikoissa on pitkospuut. Sitten polku alkaa nousta mäntyjä kasvavia rinteitä mukaillen ja muuttuu melko pian kohtalaisen jyrkäksi. Männyt loppuvat ja alkaa tunturikoivuvyöhyke, joka ennen lakea loppuu ja maisema avautuu puuttomaksi tunturinummeksi. Jonkin verran kivikkoinenhan polku on, mutta kaiken kaikkiaan verraten helppokulkuinen.

Otsamon polku tunturikoivikossa - suunta alaspäin


Otsamolta avautuvat näkymät oikeastaan joka suuntaan - Inarijärvelle, Mutusjärvelle, Muotkatunturien erämaahan ja Paatarille sekä Lemmenjoen suunnalle. Otsamon laella on entinen palovartijan maja, joka nykyisellään toimii metsähallituksen päivätupana. Kävijävihko oli aivan täyteen kirjoiteltu ja olisi kaivannut vaihtoa, mutta taisivat metsähallituksen huoltomiehet olla kesälomilla

Näkymä Otsamolta Inarijärvelle


Toisena Inari-päivänä käväisimme Tuulisjärvellä, joka sijaitsee korkealla Tuulispäät-tunturin kupeessa muutaman kilometrin Inarin kirkonkylästä etelään. Järvi on verraten korkealla, noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella.  Autojen pysäköintipaikalta järvelle vie noin puolentoista kilometrin pituinen hyvä polku. Järven rannalla on laavu, puuliiteri ja käymälä. Järvessä on rautua, mutta sen pyydystäminen onkin sitten jo eri juttu.

Tuulisjärven rantamilla



30.7.2014
Matti

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Holiday club & RCI & Saariselkä

Tuttuun tapaan käväisin viikon reissulla Lapissa - tosin jo parin viikon päästä on tarkoitus lähteä Lapin toiselle reunalle. Tässä kirjoitelmassa en kertoile mukavista vaelluskokemuksista, vaan puran ihmettelyäni loma-asuntojen varausjärjestelmästä. Kohteena on Holiday Clubin Saariselällä olevat kiinteistöyhtiöt, jotka kuuluvat RCI-varausjärjestelmään.

Olen lähipiiriläisteni kanssa käyttänyt näitä Holidayn Saariselän loma-asuntoja tukikohtana jo useampana kesänä. Itsellämme on siellä yksi huoneisto yhdeksi viikoksi ja lisäksi olemme pistevaihtojärjestelmän kautta varanneet usein toisen huoneiston, koska meitä saattaa olla matkassa kolmekin perhekuntaa.

RCI-varausta käyttäneet tietävät, että olennaisin peruste huoneistoa valittaessa on makuuhuoneiden lukumäärä ja yleensä makuupaikkojen määrä. Saariselän kohteet ovat siitä erikoisia, että siellä kaikki Holidayn kohteet ovat yhtenä könttänä. Niitä ei siis erotella mitenkään toisistaan esimerkiksi kiinteistöyhtiön nimen perusteella. Eihän siinä mitään, jos huoneistot olisivat edes suunnilleen samantasoisia, mutta niin ei todellakaan ole. Niinpä siinä joutuu ostamaan - siis varaamaan - sikaa säkissä. Mielestäni ristiriita on niin olennainen, että perustellusti voi katsoa Holiday Clubin ja RCI:n käytännön rikkovan kuluttajansuojalain 2 luvun 6 pykälän kieltoa koskien harhaanjohtavaa markkinointia.

Kerronpa todellisen esimerkin.

Vuoden 2013 kesällä varasimme lisähuoneistoksi 1 makuuhuoneen huoneiston. Vasta avainta noutaessa selviää, mikä huoneisto sieltä annetaan. Siinä vaiheessa on varsin vaikea ryhtyä perumaan varausta, kun on ensin matkustanut Saariselälle tuhat kilometriä ja yöpaikka olisi tarpeen. No silloin kaikki onneksi sujui hyvin. Saimme käyttöömme Siulaselkä-kiinteistöstä 1 makuuhuoneen käsittävän huoneiston, jossa on lisäksi tilava parvi. Makuupaikkoja näissä Siulaselän huoneistoissa on vähintäänkin 5-6 ja lisäksi sohva hätätarpeeseen.

Tänä kesänä 2014 olimme aivan samalla tavalla varanneet lisähuoneistoksi 1 makuuhuoneen huoneiston. Alun perin oli tarkoitus, että siihen olisi majoittunut poikani perhe 2 pienen lapsensa kanssa - siis 4 henkeä. Poikani perheelle tuli kuitenkin matkaeste ja niinpä minä vaimoni kanssa lähdimme heidän sijastaan reissuun. Meille annettiin avainpalvelusta käyttöön Outapailakan huoneisto. Siinäkin oli makuuhuone, jossa oli kaksi sänkyä. Lisäksi oli pieni komeromainen tila, jossa oli kolmas sänky - eikä siihen enää sitten enää edes tuolia olisi mahtunut. Neljättä vuodetta ei ollut. Huoneistossa ei ollut myöskään parvea. Olimme todella huojentuneita, että poikamme perheelle oli tullut matkaeste. Jos he olisivat joutuneet ahtautumaan lastensa kanssa tuohon pieneen huoneistoon, siitä olisi seurannut "perhekatastrofi" ja matka olisi taatusti mennyt pilalle. Minulle ja vaimolleni - siis kahdelle hengelle - huoneisto toki oli riittävä.

Mistä siis on kyse? Siitä, että miksi Holiday Club ja RCI eivät erottele näitä huoneistoja toisistaan siten, että varauksen tekijä tietää edes kohtuullisessa määrin, millaisen huoneiston hän varaa ja saa käyttöönsä. On täysin kohtuutonta, että joutuu varaamaan sikaa säkissä. Toinen huoneisto on kooltaan toiseen verrattuna päiväaikaisten käyttötilojen osalta ainakin kaksinkertainen. Myös makuupaikkoja on 2-3 kertaa niin paljon kuin toisessa. Silti varausta tehdessään ei tiedä, kumpaan lopullisesti päätyy.

Julkaistujen tietojen mukaan Outapailakan huoneisto on kooltaan 40 m2. Siulaselän huoneiston alakerta on 41,5 m2 ja parvi 25 m2. Siulaselän alakerrassa on olennaisesti enemmän päiväaikaista käyttötilaa, koska Outapailakassa ns. makuualkovi (jossa on kolmas sänky) pienentää olennaisesti ns. tupakeittiötä, joka lienee vain noin puolet Siulaselän vastaavasta. Lisäksi tilava parvi soveltuu lapsiperheessä myös päiväaikaiseen käyttöön. Niinpä Siulaselän 1 mh:n huoneistossa on enemmän kuin kaksinkertaisesti päiväaikaista käyttötilaa lapsiperheelle kuin Outapailakan 1 mh:n huoneistossa. Ero on ratkaisevan suuri. Sänkymakuupaikkoja Siulaselässä on 6 ja Outapailakassa 3. Miten ihmeessä tällaiset huonestot varausjärjestelmässä on toisiinsa rinnastettuja eikä varaajaperhe voi mitenkään tietää, kumpaan majoitutaan!

Laitoin asiasta tiedustelun Holiday Clubille. En saanut sieltä vastausta. Sen sijaan RCI:ltä tuli vastaus, jossa kuvaannollisesti "leviteltiin käsiä" ja todettiin, että "emme voi asialle mitään" ja että lähetämme palautteenne "jonnekin eteenpäin". Siis hallelujaa. On se kumma, että asiakkaiden palautteille aina viitataan kintaalla.

Ilmeisesti tästäkin asiasta on tehtävä jossakin vaiheessa valitus kuluttajaviranomaisille. Mielestäni annetut markkinointitiedot ovat niin puutteellisia ja harhaanjohtavia, että siitä syntyy riittävä peruste. Me asiakkaathan kustannamme niin Holiday Clubin kuin RCI:n toiminnan. Meillä on oikeus rahojemme vastineeksi saada kunnollista ja asiallista palvelua.

28.7.2014
Matti Uurinmäki

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Lapinhullu

Kiinnostuin ja luin Kalevi Leppäsen Lapinhullun.

Leppänen pohtiikin ansiokkaasti lapinhulluutta ja ja tuota milteipä kliseistä lapinhullu-käsitettä. Olen itsekin liittänyt ja ollut valmis osaltani hyväksymään lapinhullu-leiman itseenikin. Tietysti tavallaan positiivisena käsitteenä, joskin sivustakatsoja voisi päätyä toisenlaisiinkin ajatuksiin. Leppänen lähestyy käsitettä niin laajana, etteipä sitä ole syytä enemmälti laventaa.

Itse pidin kirjan kiinnostavimpana osuutena juuri niitä pohdintoja, joiden kautta Leppänen määritteli ja rajasi lapinhullu-käsitteen sisältöä ja luonnetta. Hyvin suurelta osin koin ne aivan samantapaisiksi kuin omatkin ajatukseni tuosta asiasta. Siihen sisältyy niin konkretiaa - esimerkiksi vaeltamista tai vastaavaa - kuin tunne-elämyksiä. Siis sekä fyysistä että henkistä puolta.

Leppänen sukelsi yllättävänkin syvälle Lapin historiaan. Itselleni oli jopa vaikea osin mieltää, olivatko kaikki esitetyt historialliset kuvaukset tarpeen lapinhulluutta käsittelevään teokseen. Toki ne antoivat osaltaan ajallista perspektiiviä, mutta jotenkin ne laajuudessaan tekivät teoksesta miltei oppikirjamaisen. Ehkä olisi voinut käsitellä sitä osaa hieman kevyemminkin.

Henkilöesittelyt tietysti ovat mielenkiintoisia, joskin henkilövalinnat melko yllätyksettömiä. Henkilökuvauksissa oli joitakin sellaisia yksityiskohtia, joita en ollut itse ennen tavannut kirjoista. On selvää, että rajanveto henkilöiden osalta on vaikeaa, koska näitä lapinhulluja todellakin riittää, jopa monia julkkiksiakin. Vieläpä tämän päivän julkkiksia - muitakin kuin Vesku. Leppänen oli vetänyt  mielestäni hyvin tiukkaa linjaa ja rajautunut vain muutamiin esimerkkeihin. Varmaankin jokainen heistä oli paikkansa ansainnut enkä ryhdy Leppäsen valitsemia pois rankkeeraamaan. Suorastaan jäin kuitenkin toivomaan, että Leppänen tai joku toinen henkilö jatkaisi lapinhullujen henkilökuvauksia jossakin toisessa kirjassa ja laajentaisi entisestään näiden hullujen ja heidän ajatusten esittelyä. Ainakin minua kiinnostaisi lukea, miten heistä kukin on lapinhulluuteen päätynyt ja mitä se heidän elämässään tarkoittaa ja merkitsee ja miten kenties näkyy heidän toimissaan.

Leppäsen Lapinhullu on ihan hyvä ja tarpeellinenkin lisä lappikirjallisuuteen.

4.7.2014
Matti